30.4.2018

MIKÄ ÄRSYTTÄÄ JUURI NYT?


Postauksen kuvat eivät ole omiani, ne löytyvät täältä.


Viime vuonna julkaisemani Mikä ärsyttää snäpissä?-postaukset olivat todella suosittuja, paljon suositumpia kuin osasin etukäteen kuvitella. Pääset lukemaan ne oikeasta sivupalkista. Koska kyseiset postaukset saivat paljon lukukertoja ja ne mitä ilmeisimmin teitä lukijoita kiinnostivat, päätin jatkaa tällä samalla hyvin suomalaisella tyylillä,  eli nyt ajattelin kertoa teille, arvoisat lukijat, mitkä asiat ärsyttävät juuri tällä hetkellä. Tällä kertaa en käsittele vain snapchattiin liittyviä asioita, vaan koskien kaikkea, koko elämää tällä hetkellä. 



  • Mikä susta tulee isona? Mihin haet opiskelemaan? Onkos sulla jo mielessä mihin sä aiot hakea opiskelemaan ensi keväänä? Mikä ammatti ois sun juttu? Mihinkäs se Roosa on ajatellu hakea opiskelemaan? -utelut

Nyt lukion kakkosen keväällä on ihan ymmärrettävää, että näitä kysellään, koska moni pohtii sitä omaa juttuaan, mitä aineita suunnittelee kirjoittavansa, missä sitä haluaisi tulevaisuudessa työskennellä ja millä ansaita leipänsä ja mikä kaupunki olisi hyvä tulevan opiskelupaikan kannalta, mutta kun itsekään ei yhtään tiedä, mihin suuntaan sitten vuoden päästä lähtee, mikä itseä kiinnostaisi tai ole yhtään perillä tulevaisuudesta, alkaa tulla todella nopeasti korvista ulos kyseisenlaiset utelut. Joo, ymmärrän, että ihmisiä kiinnostaa, tottakai sitä saa myös kysyä, mutta jatkuvat utelut tulevaisuudesta saavat vielä enemmän stressaantuneeksi ja tulevaisuus alkaa ahdistaa, kun ei tiedä yhtään, mikä se oma juttu voisi olla ja kuitenkin pitäisi pikkuhiljaa päättää. Sitä paitsi, miten voin 18-vuotiaana tietää, mitä työtä haluan tehdä vielä 55-vuotiaanakin? Todennäköisesti en samassa ammatissa tule koko elämääni olemaan, joten onko vielä kiire päättää? Mielipide ehtii luultavasti muuttua vielä moneen kertaan.


  • Huonot säät 

Vaikka kevät on jo melko pitkällä ja kesäloma häämöttää, eivät säät ole viimeaikoina olleet hääppöisiä, mitä nyt välillä on aurinko vähän näyttäytynyt ja ollut päivän, pari melko lämpimiäkin säitä, täällä auton mittari näytti yhtenä päivänä +22, eikä aurinko paistanut paljoa silloin. Hyvien säiden jälkeen on sitten ollut taas sitä samaa vanhaa suomalaisille hyvin tuttua vesisadetta, ja lämpötilat pysytelleet parhaimmillaan alle viidessä asteessa, päivälläkin.  Ilmeisesti nyt parin viikon sisään pitäisi alkaa säiden lämmetä, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu!



Tiedätkö sen tunteen, kun olisi hirveästi tekemistä, mutta et saa mitään aikaiseksi, ja päiväsi menevät koulussa ja illat sängyllä makoillessa? Well, minä tiedän. Kouluhommia olisi vaikka muille jakaa, tai no todellisuudessa niitä ei edes ole kovin paljon, mutta koska etenkin äidinkielessä tehtävissä edetään todella nopeaa tahtia ja usein jään tehtävissä jälkeen, tehtävät kasaantuvat. Pitäisi imuroida, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, kiinnittää muutenkin huomiota yleiseen siisteyteen, ulkoilla ja käydä lenkillä, selviytyä niistä koulujutuista ja kaiken tämän lisäksi pitää huolta itsestä. Viimeisin kohta on erityisesti hakusessa. Mutta energiaa ei vaan yksinkertaisesti riitä. Joku saattaa ihmetellä, miten noin "pieni" määrä erilaisia hommia voi muka tuntua niin raskaalta, mutta jokainen tuntee eri tavoin sen, mikä on itselle liikaa. Toivottavasti kevään edetessä saisi jotain aikaan ja jaksaminen lisääntyy. 



  • Kaukosuhde ja sen myötä yhteisen ajan vähyys
Tästä voisi tehdä hätäisesti johtopäätöksen, että en kestä kaukosuhdetta, en ole tyytyväinen parisuhteeseemme tai  muuta vastaavaa, mutta ei, siinä itsessään ei ole mitään ongelmaa minulle. Rakastan poikaystävääni enemmän kuin ketään koskaan, ja hänen takiansa voin tehdä mitä tahansa. Vaikka hän asuisi Utsjoella ja minä Hangossa, en päästäisi hänestä irti. Vaikka tällä hetkellä välimatkaa ei ole lähellekään noin paljon, silti emme voi olla yhdessä 24/7 tai edes joka päivä. Ymmärrän ja hyväksyn tämän, enkä halua tulla toisen tielle vaan haluan hänenkin antaa elää omaa elämäänsä, mutta silti sitä yhteistä aikaa toivoisi enemmän, toisaalta, kukapa kaukosuhteessa elävä ei toivoisi. Se kuitenkin ärsyttää tai oikeastaan vaan surettaa, että kun olemme yhdessä, aika menee todella nopeasti aina. Viikonloppu tuntuu päivältä, päivä parilta tunnilta. Kuitenkin olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen ja onnellinen suhteessamme, olen ollut viimeiset pari kuukautta onnellisempi kuin koskaan ennen. 


  • Matkakuume
Olen haaveillut ulkomaanmatkasta siitä saakka kun tulimme kotiin Turkista viime syksynä. Itse asiassa jo siellä ollessa olin varma, että haluan sinne jälleen kerran uudestaan, tai edes johonkin muuhun kohteeseen. Se on kuitenkin totuus, että ulkomaille matkustelu ei ole ilmaista, ja minun tuloilla saa säästää aika kauan, että pääsisi lähtemään yhtään Tallinnan- tai Tukholman-risteilyä pidemmälle. Mutta totuus vain on se, että en halua pysyä vain täällä koti-Suomessa, vaan nähdä paikkoja ja kerätä kokemuksia ulkomailta. Uida meressä ja ottaa aurinkoa, ihastella ja valokuvata luontoa, joutua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja oppia uutta. Maistella eksoottisia ruokia ja nauttia vapaudesta. Toivottavasti mahdollisimman pian onni suosisi minua ja ulkomaille pääsisin!


 

Energistä viikkoa kaikille! 

Roosa

19.4.2018

NÄITÄ KUUNTELEN NYT



Mitä itse oot mieltä noista biiseistä? Hunajaa korville vai ihan kuraa? Mitä biisejä ja millaista musaa sä tykkäät kuunnella?

17.4.2018

VIIMEAIKAISIA KUVIA JA VÄHÄN KUULUMISIA

Isäpuolen mökillä oli vielä eilen järvi jäässä, mutta varmaan ihan pian ne sulaa pois! Eiköhän sitä sitten jo uimaan pääse? ;)


Poikaystävän kanssa käytiin Pancho Villassa reilu viikko sitten ja oli se ruoka taas niin hyvää jälleen kerran! <3

Kovin on ruokapainotteinen ollut koko alkuvuosi ja myös nämä kuvat :D poikaystävän kanssa tehtyä jauheliha-juustopastaa ja hyvin maistui kyllä. 

Pääsiäisenä perheen kanssa tuli käytyä Pohjanmaalla, ja oli kyllä nättiä. 

Ratsastamassa olen käynyt myös viikottain ja kivaa on ollut, vaikka pari viikkoa sitten tipuinkin selästä, mitään ei onneksi sattunut. Kuvassa Omppu-poni :)

Tämä ja seuraava kuva eivät varsinaisesti tuoreita ole, kun lokakuulta ovat, mutta menköön. Serkun kanssa käytiin muistaakseni syyslomalla vähän seikkailemassa metsässä, vaahtokarkkien sun muiden paistossa. Ihme ettei eksytty!


Serkun ja hänen perheen kanssa käytiin tammikuussa Tukholman-risteilyllä, lunta ei ollut sielläpäin yhtään ja ihan toukokuisen säät oli, sanoisinko.


Kuvat otettu puhelimella, joten laatu on sen mukainen, pahoittelut! Ensi postauksessa luvassa enemmän tekstiä ja kuulumisia tarkemmin, muista tsekata se. Blogin instagramissa ilmoitan aina uusista postauksista, se kannattaa ottaa seurantaan, @micorazonblogi. Seuraavaan kertaan! :)

                                                                      - Roosa

16.4.2018

UUDISTUNUT BLOGI

Moi! Viimeisestä postauksesta on hetki ehtinyt vierähtää, mutta arvoisat lukijat, olen palannut blogin puolelle energisempänä kuin koskaan, täynnä uusia postausideoita. Alkuvuoteen on kuulunut kaikenlaista, on ollut vaikka sun minkälaista tapahtumaa ja häppeninkiä, mutta nyt tuntuu siltä, että blogin voisi herätellä taas henkiin melko hiljaisen talven jäljiltä ja uudistaa meininkiä hieman. 

Mitään radikaaleja muutoksia ei ole luvassa, eivätkä muutokset vaikuta juurikaan blogin lukemiseen, ainakaan huonontavasti. Tarkoituksena minulla on muuttaa blogia helpommin luettavaksi, yksinkertaisemmaksi sekä kirjoittaa tekstejä erilaisista aiheista, myös niistä, joista aiemmin en ole kirjoittanut. Vanhoja postauksia en poista, ne pysyvät näkyvillä ja pääset lukemaan niitä aina kun siltä tuntuu. 

Lisää kuulumisiani päivittelen myöhemmin, pitkää tekstiä luvassa. Aurinkoista viikkoa kaikille! :)


~Roosa

2.11.2017

AJATUKSIA MENNEESTÄ SYKSYSTÄ

Moi taas!

Niin se vaan tuli talvi tännekin. Blogin puolella on ollut viimeiset pari kuukautta hiljaiseloa, mutta nyt aion taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain elämää blogiinkin!

Teen myöhemmin ihan perusteellisen life updaten, mutta ajattelin kertoa nyt pintaraapaisun verran viimeaikaisia kuulumisiani. Muistakaahan myös blogin ig-tili, @momentofbeautyblogi, siellä ilmoittelen aina uusista postauksista ja muista blogijutuista, joten kannattaa laittaa seurantaan jos yhtään kiinnostaa.
Mutta niihin kuulumisiin. Eka jakso mulla meni koulussa tosi hyvin. Ei ollut ylimääräistä stressiä, liikaa hommia tai ihmissuhteissakaan sen suurempia ylä- tai alamäkiä. Syyskuun lopussa oli myös se kauan odottamani Turkin-reissu, joka onnistui lähes täydellisesti. Ainoat miinukset olivat se, kun mulla oli tosi paha flunssa päällä juuri tuolloin, loman puolivälissä todettiin korvatulehdus ja loppuloman vedinkin sitten kahta lääkettä kahdesti päivässä. Silti oli kyllä upea reissu! Kuvia tuli otettua harmillisen vähän, mutta onnistuimmat otokset esittelen teille kyllä jossain vaiheessa.

Mainostenjaon kanssa on mennyt ihan hyvin, palkka on ollut vähän parempi nyt kuin ennen ja hommaa on ollut aika sopivasti. Olen kuitenkin lopettamassa työn, tällä hetkellä irtisanomisajalla ja viimeinen työpäivä on ensi keskiviikkona. Olisin mielelläni työtä jatkanut, mutta talvipakkasilla ei ole kuin omat jalat käytössä ja lähes 500 talouden mainoksia on liian työlästä jakaa jalkaisin. Kylmyys myös häiritsee työntekoa. Luultavasti alan etsiä uusia töitä viimeistään alkuvuodesta.


Mieliala oli alkusyksystä tosi hyvä, energiaa riitti, nukuin hyvin ja jaksoin opiskella. Toisen jakson alettua muhun iski jonkinlainen syysmasennus. Päiväni olivat pelkkää koulussa istumista ja kotona kuulokkeet korvilla makaamista, syömistä ja nukkumista. Mielialat oli tosi alhaiset, koulu ei kiinnostanut ollenkaan ja pienetkin hommat tuottivat suurta päänvaivaa.
Tällä hetkellä mielialat ovat ihan toista luokkaa kuin silloin. Koko ajan olen tosi iloinen, hymyileväinen, mikään ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä ja tuntuu jopa siltä, että elämä on saanut ihan uuden suunnan. Sille on hyvä syy.

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana tutustunut ihmiseen, joka on saanut mun pään ihan sekaisin. Hyvässä mielessä siis. Yömyöhään valvominen, asioiden unohtelu, sanakokeissa epäonnistuminen tai tuntien mittainen snäppäily on todellakin ollut tämän kaiken arvoista. Enempää en vielä halua paljastaa, mutta sen voin sanoa, että tämä on jonkun tosi suuren alku.

Isoja juttuja on tulossa. 


21.8.2017

SILMIÄ AVAAVA KOLIN MATKA

Hyvää maanantaita! Itselläni se ei tosin kovin hyvä ollut, mutta positiivinen näkökulma asioihin auttaa jo paljon. Koulu on lähtenyt ihan hyvin sujumaan, mitään tarkkaa "rytmiä" mulle ei vielä oo muodostunut, mutta tähän asti on mennyt ihan mukavasti eikä tämä ensimmäinen jakso vaikuta ainakaan vielä erityisen rankalta eikä hommia ole ylenmäärin. Ei paniikkia siis!

Ennen koulun alkua käytiin perheen kanssa reissussa Kolilla ja Sotkamossa. En oo käynyt Kolilla ennen, ja kun päätettiin yhtenä päivänä lähteä käymään katselemassa maisemia Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla, tiesin heti, että kamera on saatava matkaan, ja että upeaa kuvasatoa on taas luvassa. Ja kyllä, kuvia tuli tuona yhtenä päivänä otettua yli sata ja nyt esittelen teille mielestäni onnistuneimmat!











Kuvitelkaa, mä kävin noiden kallioiden "sisällä"! Oli ihan hitsin pelottavaa, tilaa oli alle metri sivusuunnassa, kalliot oli varmaan lähes kymmenen metriä korkeat ja tuolla oli ihan pilkkopimeää...

Jännää oli, mutta varmaan yksi niistä kokemuksista, joita ei ihan joka päivä tule koettua.

Äskeiset kalliot oli siis nimeltään Pirunkirkko, siis kallioiden sisällä menevä tosi kapea ja vaihteleva reitti. 
Kokemuksena Kolin reissu oli kyllä ihan mieletön. En oo oikeastaan ikinä edes tajunnut, että tuollasia näköaloja ja maisemia voisi täältä koto-Suomesta edes löytää. Mutta niinkuin lähes aina - kamerassa maisemat eivät näytä lähellekään yhtä upeilta kuin livenä. Niin myös tässä tapauksessa. Kokemus todellakin avasi silmät ja herätti miettimään, että voisi useamminkin matkustaa ihan Suomen sisällä, koska helposti jää tällaiset upeudet näkemättä! 

Oon kyllä muutenkin aina viihtynyt luonnossa, vaellellut metsissä lapsesta asti ja oon onnekas siinä mielessä, että mua on lapsesta asti viety ja otettu mukaan luontoon ja siitä on tullut mulle melkein elämäntapa - varmasti kaikilla lapsilla ei tähän ole mahdollisuutta. Oon saanut onkia kaloja mummolassa mielin määrin, uiskennella järvessä tuntikausia ja luonnossa liikkuessani törmännyt myös moniin eläimiin. Mitään en sen suuremmin pelkää, paitsi käärmeitä, koska niitä ei oikeastaan koskaan ole omalle kohdalle sattunut, ne ovat myrkyllisiä enkä ihan tarkkaan tiedä, mitä tehdä, jos käärme tulee vastaan. Katsoin viikonloppuna telkkarista Kummalliset Kammot- ohjelman käärmejakson, ja nyt tuntuu, että se vähän lievensi pelkoani eikä käärmeitä tarvitse pelätä enää niin paljoa. 

Vaikka Turun puukotusten ja muiden lukuisten tapausten jälkeen alkaa miettiä, onko nykyään turvallista asua edes Suomessa, mietipä hetki Syyrian, Afganistanin ja vaikka Afrikan kehitysmaiden tilanteita; on lottovoitto syntyä Suomeen. 

Nauttikaa tekin Suomen kauniista ja puhtaasta luonnosta, vielä kun siihen on mahdollisuus. Kuka ties jonain päivänä tätä mahdollisuutta ei enää ole. Olkaa ylpeitä siitä, että meillä Suomessa saadaan juoda puhdasta vettä suoraan hanasta ja siitä, että meidän ei tarvitse käyttää hengityssuojaimia kulkiessamme ulkona. Suomessa se on itsestäänselvyys, monissa muissa maissa näistä saadaan vain haaveilla. 


13.8.2017

PALUU ARKEEN

postauksen kuvat pixabay.com

Moikka! Nyt olisi taas kerran kesälomat lusittu ja koulun penkille palattu. Tänä vuonna kouluun palaaminen, aikaisin herääminen ja kirjojen avaaminen pitkän (?) loman jälkeen ei tuntunut oikeastaan ollenkaan pahalta, itse asiassa ei yhtään miltään. Viime vuonna mulle tuli jo kuukautta aiemmin sellainen "jee, kohta alkaa koulut!!!!" -fiilis, mutta tänä vuonna ei ole vieläkään tullut sitä. Ei vaan tunnu siltä, että loma olisi ohi. Kyllä mä olen sen sisäistänyt, että on taas opiskeltava seuraavat 10 kuukautta pää, kädet ja perse hiessä, ja että tänä vuonna on tulossa koulunkin osalta paljon uusia ja jänniä juttuja, mutta en oo vieläkään kokonaan siirtynyt loma-moodista koulu-moodiin. Toivottavasti se karvas totuus ei sitten lävähdä myöhemmin vasten kasvoja...



Huomasin pari päivää sitten, että heinäkuun aikana olin niinkin "aktiivinen" täällä blogin puolella, ettei tullut yhtäkään postausta. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä, kun tässä on paljon muitakin asioita. En myöskään enää ikinä halua elämääni sitä stressihelvettiä, missä taistelin viime vuonna juurikin näihin aikoihin. Olin melko lähellä loppuun palamista, juuri lukion alettua. Yritin liikaa, stressasin kaikesta, edessä häämöttävät esitelmät ja muut työt vaativat paljon henkistä ponnistelua, veivät yöunet, itkin itseni uneen joka ilta ja mietin joka päivä, että en kestä, haluan lopettaa, olen heikko ja en selviä tästä. No, lopulta selvisin kaikista vaadittavista asioista ja opin, miten jatkossa en joudu kyseisenlaisiin tilanteisiin. 

Heinäkuussa tapahtui aika lailla kaikkea. Näin kotipaikkakunnallani eräässä tapahtumassa Evelinan ja Elias Kaskisen, olin pariin otteeseen mökillä, kävin perheeni kanssa Pohjanmaalla sukulaisia moikkamassa ja myös yhdessä suku"miitissä" siellä, jakelin mainoksia ja löhöilin vaan kotona. Päätin myös hiukan repäistä, vaihdoin nimittäin hiustenvärini kirkkaanpunaiseksi. Tää väri mitä mä oon käyttänyt on siitä hyvä, että tää haalistuu pesussa, ja ekan kerran kun tätä käytin, tää kesti mulla noin kuukauden. Latvat kun mulla on tummemmat, niissä väri kesti vaan 2-3 viikkoa, kun taas juurissa ja "ylempänä" missä mulla on jo juurikasvua, eli täysin vaaleaa hiusta, oli vieläkin vähän vaaleanpunaista hiusta, kun värjäsin yli kuukauden jälkeen.

Mulla alkoi nyt siis lukion toinen vuosi, eli luvassa on ainakin vanhojentanssit, kevätjuhlan järjestäminen, mahdollisesti ekat kirjoitukset sekä tietenkin opiskelua, verta, hikeä ja kyyneleitä. Jännää kuitenkin, että jo ensi keväänä mä olen käynyt yli puolet lukiosta, ja vaan vuoden päästä siitä saan (toivottavasti) lakin päähän. Näin se aika menee! Aiemmin mulla ei ollut mitään hajua, mikä musta tulee sitten "isona", mutta nyt mulla on jo onneksi pieni aavistus. Kerron siitä lisää myöhemmin. Ennemmin mä haluan (ja pitäisi) elää tässä hetkessä, eikä niinkään haikailla sinne tulevaisuuteen tai miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin viime vuonna, eilen tai puoli tuntia sitten. 



Ei muuten ole enää kauaa siihenkään, kun lähdemme perheen kanssa Turkkiin! Sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa viimeiset puoli vuotta tai oikeastaan siitä asti, kun jouduimme lähtemään sieltä pois. Tuo "jouduimme" sana kuulostaa kyllä tyhmältä, koska ei me mitenkään "jouduttu" sieltä häipymään, vaan se vaan oli se päivä, kun lento lähti takaisin Suomeen ja kouluun ja kotiin paluu oli edessä. Kuulostipa sekavalta :D olemme Turkissa siis 17.- 24.9, tarkoituksena on jälleen kerran ottaa sieltä ahkerasti kuvia ja videoita, että on sitten muistoja ja myös materiaalia lisätä tänne blogiin :)

Tämä postaus taitaa olla nyt tässä. Vaikka koko postaus käytännössä koski sitä mitä mulle kuuluu, miten on mennyt ja mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä, ajattelin tehdä ihan perusteellisen LIFE UPDATE- postauksen lähiaikoina. Tarkoitukseni ei siis ole kirjoittaa puolen kilometrin mittaista tekstiä tai jaaritella 500 sanan verran siitä, miten mulla on mennyt koulussa, vaan käydä laidasta laitaan läpi kaikki tärkeimmät asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. En osaa sanoa, milloin sen julkaisen ENKÄ SITÄ miten aktiivinen blogin puolella tulen olemaan, mutta yritän parhaani. Kannattaa muistaa, että minäkin olen vain ihminen, ja minulla on blogin ulkopuolella oma elämä, josta suurin osa teistä ei tiedä yhtään mitään, korkeintaan pintaraapaisun.


Kiitos kaikille teille, jotka jaksatte lukea blogiani päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Te mahdollistatte mulle sen, mistä nautin, eli bloggaamisen. Arvostan teitä!