LINKKAA BLOGISI

Heips! Kohta sanotaan heipat heinäkuulle, ja toivotetaan elokuu tervetulleeksi. Eipä ole kauaa siihenkään, kun koittaa myös paluu arkeen; opiskelu alkaa taas, kesä jää taakse ja illat alkaa pimenemään. Syksy tuo mukanaan kaikkea uutta, ja ajattelin järjestää täällä blogin puolella pienen erikoisuuden, koska haluaisin saada uusia blogeja lukulistalle. Varmaan jo otsikosta näitte mikä on homman nimi, mutta tuossa alempana koko juttu lyhykäisyydessään :)

• linkkaa sun blogi kommenteissa

• kerro vähän minkälainen blogi on kyseessä, vähän itsestäsi ja jotain muuta jos haluat :) ei tarvitse kirjoittaa mitään romaania, mutta pieni info olisi kiva!

• liity lukijaksi tähän blogiin (ei pakko, mutta toivottavaa)

Käyn katsomassa kaikki blogit, ja riippuen kommenttien/linkattujen blogien määrästä, valitsen niistä 5 parasta. Kokoan parhaista blogeista oman postauksen, ja kerron vähän, mikä niissä kolahti ja miksi valitsin juuri ne.

AIKAA LINKKAILLA BLOGEJA ON 31.8 ASTI ELI ELOKUUN LOPPUUN

(elokuun ajan ilmestyy siis ihan tavallisia postauksia)

Toivottavasti mahdollisimman moni teistä osallistuu :) Kiitos kaikille jo etukäteen vaivannäöstä! ♥

5 asiaa, joita rakastan

Heips! Päätin pitkästä aikaa toteuttaa tällaisen ns. "aihepostauksen" turhanpäiväisen ja tylsän (en ole mitään erityistä tehnyt) kuulumistenpäivitys-postauksen sijaan. Asioita, joita rakastan, olisi kymmeniä, mutta otin tähän postaukseen nyt mukaan nämä viisi. Eiköhän aloiteta!

1. LUONTO. Muistan, kun pienenä käveltiin mummon kanssa aina läheisissä metsissä, kerättiin marjoja, talvella laskettiin pulkkamäkeä, ajettiin potkurilla jäitä pitkin ja ihmeteltiin aina yhdessä luonnon ihmeitä. Ihan pikkulapsesta asti oon tykännyt kuljeskella luonnossa. Silmiähivelevät maisemat, raikkaat metsät, se puhdas tuoksu, ne ihastuttavan söpöt eläimet, se on jotain mitä ei voi käsittää, eikä selittää kellekkään. Se pitää itse kokea. Tykkään myös tosi paljon valokuvata luonnossa, etenkin kaikkia kauniita kukkia ja kasveja. Maisemakuvia tulee otettua myös paljon. Mutta luonnon roskaaminen on asia, joka ei mee mun päähän. Ikinä. Onko se OIKEESTI niin vaikeaa laittaa ne roskat roskikseen? EI OLE. Lasipullot lasinkeräykseen. EI luontoon. Purkat roskiin, EI luontoon. Roskat roskiin, EI luontoon. NÄIN.

2. MUSIIKKI. Se on kuulunut mun elämään oikeastaan aina jollain tavalla. ja tulee aina kuulumaan. Musiikki on se, joka piristää mua jos on huono päivä, ja toisinaan musiikin kautta mä pystyn käsittelemään surua paremmin. Muistan, kun puoli vuotta sitten erosin poikaystävästäni, alussa mulla ei ollut minkäänlaisia tunteita asiasta. En oikeastaan ollut surullinen, koska mulla oli silloin jo "juttua" uuden ihmisen kanssa, mutta näin jälkeenpäin oon vasta alkanut tekemään surutyötä, ja käymään asiaa läpi. Surullinen musiikki saa ne tunteet ja kyyneleet purkautumaan, ja sitten vähänksi aikaa helpottaa. Sitten taas energinen ja positiivinen musiikki saa hyvän mielen, ja sitä voi vähän vaikka tanssahdella mukana. 

                        Kuuntelen musiikkia kotona ja nyt varsinkin lomalla ollessa koko ajan. Ainakin melkein. Sellaista päivää tuskin on, ettei Roosan huoneessa soi musiikki. Joko koneelta, puhelimesta, tabletista, stereoista, vesikaiuttimista tai sitten itse soitan pianoa tai kitaraa, saatan myös laulaa. Musiikki ei oo mulle vain harrastus tai ajanviete, se on elämäntapa.

3. NUKKUMINEN. Lomalla on ihanaa, kun saa nukkua. Voin ihan kevyesti nukkua kellon ympäri, joskus enemmänkin. Nyt lomalla vasta aamuyöllä nukkumaan meno ja puolenpäivän jälkeen herääminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Rakastan sitä tunnetta, kun illalla (krhm.. aamuyöllä) on aika kömpiä peiton alle ja painaa pää pehmoiseen tyynyyn. Harvemmin silti nukun yksin, koska toinen nelijalkainen sankarimme Eemeli jostain syystä lähes joka kerta haluaa tulla mahan päälle, pään viereen tai jalkopäähän pötköttämään. Kivaa se on siihen asti, kun toinen alkaa purra käsivarsia tai ottaa tassuilla kiinni varpaista. NUKKUMISRAUHA, KIITOS! :)

4. AIDOT YSTÄVÄT. Oon varmaan maininnut joskus täällä, että mulla on oikeastaan aina ollut tosi vähän kavereita, ja oon aina ollut se, joka jää/jättäytyy yksin. Kun ei oo ollut seuraa, sitä on oppinut tulemaan toimeen yksin. Ainahan voi tutustua ihmisiin, ja varmaan joku taas ajattelee, että "miks et sitten mennyt toisten mukaan? ei kenenkään oo pakko olla yksin. Turha valittaa, jos et ees yritä tehdä mitään asialle." Joo, no onhan se niinkin. Mutta kun on kiusattu, se on hajottanut mun itsetuntoa, ja toisiin, varsinkin samanikäsiin on tosi vaikeaa tutustua. Ei välttämättä kaikilla, mutta ainakin mulla. Se, mitä mä olen joutunut kokemaan, on vaikuttanut muhun pysyvästi. Aidot ja rehelliset ystävät on harvassa, mutta kultaakin kalliimpia.

                       Mulla on tällä hetkellä vaan muutama kaveri täällä päin, mutta se ei haittaa, sillä mulla on kauempana muutama tosi tärkeä tyyppi. Mun serkku, ja kaksi... puoliserkkua? Noh, ainakin todella todella hyviä kavereita , YSTÄVIÄ. Heidän kanssa ollaan tunnettu vuosia, kaikenlaista ollaan yhdessä koettu, niin hyviä kuin huonojakin asioita, mutta yhdessä seikkaillaan edelleen. Toivottavasti pidetään yhtä koko loppuelämän ajan. "Laatu korvaa määrän."

5. Läheisyys. Rakastan ihmisten halaamista ja kädestä pitämistä. Rakastan pitkiä suudelmia ja sitä tunnetta, kun pussataan otsaan. Siitä taas en tykkää, jos sama henkilö parin sekunnin päästä puhaltaa korvaan :DD siihenkin liittyy yksi muisto, mutta ei nyt mennä siihen. Elämäni tähän asti onnellisin hetki liittyy juurikin läheisyyteen; ensisuudelmani, joka vastoin odotuksiani oli todella romanttinen hetki. Pidän kyllä muutenkin läheisyydestä, se on ihan paras tunne, kun kissa tulee mahan päälle nukkumaan, ja laittaa märän nenänsä kiinni omaani. Tai se, kun saa halata parhaita ystäviä, joita ei ole nähnyt kolmeen kuukauteen. ♥


Sain sen videon (parin viikon takaiselta ulkomaanreissulta) josta täällä mainitsin aikaisemmin, eilen valmiiksi, ja nyt se on katsottavissa YouTubessa. Laita peukku pystyyn ja tilaa kanava jos haluat nähdä multa videoita jatkossakin! (niitä varmasti tulee) Kannattaa muuten käydä nyt aktiivisesti täällä mun blogin puolella, jotain kivaa saattaa olla luvassa vähän ajan päästä ;) 

Vielä on kesää jäljellä

Heips! Musta ei oo kuulunu pitkään aikaan täällä blogin puolella, koska olin perheen kanssa reissussa Latviassa ja Virossa pari viikkoa sitten, ja on ollut myös kaikenlaista muuta kiirettä ja hälinää, mutta hengissä siis olen ja täällä taas blogin parissa :) baltian reissulta olisi niin paljon kerrottavaa ja myös kuvia, joten siitä on tulossa videota lähiaikoina, ja voin samassa postauksessa kertoa myös enemmän reissusta. Mutta mennäänpäs sitten muihin aiheisiin :D

Enää 19 päivää, ja sitten olisi lomailut lomailtu ja paluu arkeen.. toisaalta olen odottanut lukion alkamista koko kesän, toisaalta en haluaisi yhtään mennä sinne, mutta ei taida olla vaihtoehtoja. Onneksi vain noin kuukausi opiskelua, sitten luultavasti meitsi suuntaa Turkin lämpöön♥ se ei siis ole vielä ihan varmaa, kun tuon Turkin tilanteen takia ei vielä oikein ole varmuutta, uskaltaako sinne mennä, ja mä en tiedä vielä, miten lukiosta saa lomaa, ja annetaanko sitä kovinkaan kevyin perustein varsinkaan nyt heti ykkösen alussa, joten ei ole vielä yhtään varmaa, ollaanko sinne menossa. Toivottavasti mennään, haluan nimittäin oikeasti jonnekkin lämpimään, kun tänä(kään) kesänä Suomen säät ei oo olleet ihan sieltä parhaimmasta päästä, ja ne "hellepäivät" (lämpötila vähän päälle 20 astetta) on kahden käden sormilla laskettavissa. En sitten tiedä onko muualla ollut hyviä säitä, mutta täällä Pohjois-Savossa on kyllä ollut aika surkeita ilmoja koko kesän. Toivottavasti ensi viikon ennuste lämpimistä säistä pitää paikkaansa, on jo vähän ikävä aurinkoa, toisin kuin näitä +15 harmaita ja pimeitä maanantaipäiviä..

Tilasin myös mun ensimmäisen jakson kirjat jo nyt (vaikka kohtahan se koulukin jo alkaa, joten ei missään nimessä oltu liian ajoissa) jamerasta, kun siellä oli 17.7 saakka erikoistarjouksena vuoden vihkot kaupan päälle, kun tilauksen loppusumma on vähintään 150 €. Mullahan toi summa ylittyi ihan reilustikin, kun piti 9 kirjaa hankkia, ja kun tänä vuonna tulee voimaan se uusi OPS ja oppikirjat ja painokset ovat uudistuneet, niin kaikki piti ostaa uutena. Ei kyllä huvittais yhtään maksaa sellaista 30€ /kirja, ja suurinta osaa niistä tarvitsee vaan tässä ekassa jaksossa, ja sitten ne on jo tarpeettomia. Onneksi ne pystyy myymään Jameralle takaisin ja saa myös vähän rahaa (joka meneekin sitten seuraavan jakson kirjahankintoihin...), säästäähän se myös tietysti luontoa, kun kierrättää kirjoja. No, onneksi niitä kirjoja ei tarvitse hommata kuin 5 kertaa vuodessa :)

Nyt lomalla mun ruoka- ja unirytmi on kyllä ollut ihan sekaisin, meen nukkumaan yleensä vasta joskus 2-4 aamuyöllä ja saatan nukkua hyvinkin kellon ympäri :D hirvittää jo, mitä sitten tapahtuu kun koulu alkaa.. pitää kyllä mennä nukkumaan suunnilleen samaan aikaan joka päivä, eikä viikonloppunakaan nukkua mihinkään iltapäivä 2 asti.. ja ruokarytmi on myös ihan sekasin, syön ehkä pari kertaa päivässä jotain, ja juominen unohtuu ihan kokonaan.. pelottaa jo milloin joudun oikeasti tiputukseen, se ei nimittäin oo parilla kerralla ollu kaukana, eikä varmaan oo mulla koskaan. Oon aina ollu huono juomaan, mutta jos huomaa joskus kymmeneltä illalla ettei oo koko päivänä juonu mitään, kaikki ei oo ehkä ihan kunnossa.

Harmittaa jo ajatella, että kohta koko kesä on takanapäin, ja vaikka tuntuu että vasta oli talvi, se on koko ajan vaan lähempänä taas. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, mitä syksyllä on annettavanaan ;)

Nyt musta tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, että en oo ihastunut kehenkään. Tai en voi sanoa että mulla ei olis tunteita paria ihmistä kohtaan, mutta se ei oo niin yksinkertaista. Puhuin keväällä täällä siitä yhdestä tyypistä, johon olin ihan kamalan ihastunut. Olisin varmaan vieläkin, mutta kun en ole kyseistä poikaa nähnyt koko kesänä yhtään missään. En tiedä sitten "leimahtaako" mun tunteet uudelleen sitten syksyllä häntä kohtaan kun koulut alkaa. En tiedä, voinko oikeastaan edes sanoa etten enää ole ihastunut häneen, mutta kun ei ole melkein 2 kuukauteen koko ihmistä nähnyt niin vaikea sanoa. Ja siitä toisesta johon alussa viittasin, en varmaankaan täällä aio puhua mitään, koska se on aika henkilökohtainen asia, ja tuntuu vaan, että haluaisin unohtaa koko asian, enkä puhua siitä kenenkään kanssa. Oikeassa elämässäkään en ole kertonut asiasta kuin ehkä parille ihmiselle, ja muille en edes aio kertoa. Ja haluan muutenkin pitää sen asian poissa päiväjärjestyksestä, joten :)

Mulla on ollut tää nenäkoru kohta 5 viikkoa, enkä vieläkään oo saanut tuota korua vaihdettua :D pitää joskus käydä siellä liikkeellä vaihdattamassa, tai tilata jostain uusi koru/koruja ja vaihtaa itse. Pitää nyt katsoa, miten teen.

Siinä vähän kuvia viime päiviltä, osa otettu tänään, osa aiemmin. Pitää nyt oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää ryhdistäytyä tän blogin suhteen, ja olla aktiivisempi, eikä tätä vanhaa "1-2 postausta per kuukausi" tyyliä enää :D

                      Adios♥

Siinä se nyt on!

Nimittäin, kävin ottamassa sen nenäkorun keskiviikkona 22.6! Tuli kyllä oikeasti se kliseinen voittajafiilis sen jälkeen. Voisin kertoa siitä nyt vähän tarkemmin :)

Kävin ottamassa lävistykseni siis Halfblock- Nimisessä liikkeessä Kuopiossa. Hintaa koko hommalla oli 20€, johon sisältyi koru. Vähän ihmeissäni selailin muiden liikkeiden sivuja, kun monessa paikassa nenäkorun laitto saattoi maksaa tuplasti ilman korua. Mutta joo, ei haittaa että ei tuon enempää maksanut :)

Kun menin liikkeelle, ihan ekana (sen jälkeen kun olin sanonut lävistäjälle mitä nyt sitten haluankaan) oli maksaminen vuorossa, ja sitten lähdettiin alakertaan lävistystiloihin. Lävistäjä oli tosi mukava, sanoi koko ajan mitä oli tekemässä, kyseli aina miltä mikäkin tuntuu ja näin. Olin koko ajan sillä mielellä, että "ei mua jännitä yhtään, sehän on ihan pikkujuttu" "hetken se vaan sattuu" mutta siinä tuolissa istuessani näytin vissiin ihan kalmankalpealta ja siltä etten meinaa saada henkeä, kun lävistäjä sanoi, että se huomasi että mua jännittää tosi paljon. No, en muista itse lävistämisestä enää paljoakaan, joten olin varmaan pienessä shokissa :D

Sitten se lävistäminen. Kuvittelin, että se sattuisi saman verran kuin rokotus, tai että paljon vähemmän kuin olin etukäteen kuvitellut. Olin lukenut eri sivustoilta, että osalla nenäkorun laitto ei ollut sattunut yhtään eikä tuntunut missään. Niin olin sitten siinä luulossa, että tuskin se mullakaan kamalasti sattuu. Väärässä olin.

Positiivista oli kyllä se, että ehkä 20 sekunnin päästä koru oli paikallaan nenässä, eli koko homma oli nopeasti ohi. Mutta se kipu, se oli jotain aivan järkyttävää. Se tuntui juuri niin ikävältä kuin se kuulostaa; vähän päälle millin paksuinen neula tungetaan sieraimen läpi. En tosiaan muista paljoakaan lävistämisestä tai siitä kivusta, mutta kipeää teki sen 5-10 sekuntia. Sen jälkeen mitään kipua ei oo ollut, verta ei ole tullut missään vaiheessa (edes lävistäessä), välillä alussa oli pientä punoitusta ja aristusta, mutta muuten ei oo ollut mitään ongelmia. Ennen kuin lähdin liikkeestä, sain vielä kirjalliset ja suulliset hoito-ohjeet, ja lävistäjä sanoi mitä tehdä jos lävistys tulehtuu, ja milloin uuden korun voi vaihtaa/ tulla vaihdattamaan liikkeeseen.

Alkuvaiheessa putsasin lävistystä n. 4 kertaa päivässä vedellä, keittosuolaliuoksella ja välillä septidin-puhdistusaineella. Sitten, kun tuntui että koru on alkanut parantumaan (ei oo enää punainen eikä kosketusarka) vähensin 2 kertaan päivässä, ja tällä hetkellä yritän putsata 1-2 kertaa päivässä. Nyt olen jättänyt jo Septidinin lähes pois, kun tämä alkaa aikalailla olla jo parantunut, ja puhdistusaineet vaan kuivattaa ihoa jatkuvasti käytettynä, jolloin paraneminen hidastuu.

Ensi viikolla menen vaihtamaan tähän uuden korun, jos mitään ihmeitä ei enää tapahdu ennen sitä. Korun vaihto oli ilmainen, että vain korusta piti maksaa erikseen (olikohan kaikki nenäkorut 7€). Sinne siis ensi viikolla.

Voin todella suositella kyseistä paikkaa! Itse päätin, että jos joskus vielä lävistyksiä otan, heille menen ne ottamaan. Hinnat on inhimilliset, palvelu oli ystävällistä ja aitoa, ja tuli tosi turvallinen ja luottavainen olo. 5/5.

(Sori, kuvat on otettu puhelimella ja kaukana järkkärilaadusta, toivottavasti saatte selvää noista) ja toi koru on vasemmalla puolella :--)

n. tunti lävistämisen jälkeen

2-4 päivää lävistämisen jälkeen

Tykkään❤